Domivuosi 2017

15.3.2018

Dominutzin edellisestä blogikirjoituksesta on päässyt kulumaan aikaa reilu vuosi. Nyt alkuvuonna 2018 onkin palattava ajassa reilun vuoden takaisiin tunnelmiin. Viime vuoteen mahtui kaksi suurempaa tapahtumaa, jotka sävyttivät koko vuoden aikataulua ja harjoittelua. Ne olivat Tampereen Sävelen kuorokatselmus sekä äänitysprojekti.

Vuosi 2017 käynnistyi jonkinlaisena toipumisena edellisen syksyn juhlakonsertista, joka oli monin puolin haastava mutta antoisa projekti. Vuoden alkupuolella emme ottaneet juurikaan uutta musiikkia ohjelmistoon, vaan työstimme vanhaa ohjelmistoa maaliskuulle sovittua äänitystä ja kesäkuussa järjestettävää Tampereen Sävelen kuorokatselmusta silmällä pitäen. Kappaleet lähtivät hioutumaan hyvin ja saimme harjoitteluun apua tuttuun tapaan Johanna Lantolta, joka oli pitänyt meille koulutusta jo ennen juhlakonserttia.  

Edellisellä viikolla ennen sovittua maaliskuista äänityspäivää alkoi sisäiseen Facebook-ryhmäämme tippumaan viestejä laulajilta: yhdellä oli raju hengitystietulehdus, useammalla laulajalla oli ääni kateissa flunssan takia, erään lapset sairastuivat oksennustautiin. Tuossa vaiheessa alkoi äänitetyöryhmällä herätä pieni epäilys: saadaanko koko porukka muutaman päivän päästä äänittämään? Raskas päätös piti tehdä kaksi päivää ennen sovittua äänityspäivää. Laulajat ja heidän hyvinvointinsa ovat kaikista tärkein voimavara koko päivän kestävissä äänityksissä, ja äänitysten läpivieminen tilanteessa, jossa useampi laulaja olisi mahdollisesti poissa tai ei parhaassa laulukunnossa, riskeeraisi sen, miltä lopputulos kuulostaa. Dominutz muodostuu 16 laulajasta ja jokainen stemma koostuu neljästä laulajasta.  Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, jo yhden laulajan poissaolo vaikuttaa siihen miltä me kuulostamme. Ja toisaalta, jokaisen laulajan ääntä tarvitaan siihen instrumenttiin, jonka me ryhmänä muodostamme. Uusi äänitysaika sovittiin elokuulle ja valmistautuminen Tampereen Säveleen alkoi.

Tampereen Sävelen kuorokatselmuksessa esitimme kolme kappaletta, jotka olivat Aurinkomatka, Veljet ja Näin minä vihellän matkallani.  Kaikki kolme kappaletta olivat myös tulevalle äänitteelle valittuja kappaleita. ”Pienestä” jännityksestä huolimatta ylsimme mielestämme kelpo suoritukseen. Katselmuksen tuomaristo palkitsi meidät kahdella hopealeimalla, joka on sama tulos kuin edellisellä kerralla vuonna 2013. Tuomariston palautteesta saimme paljon vinkkejä siihen, mihin meidän kannattaisi jatkossa kiinnittää huomiota harjoittelussa. Tampereen Sävelen jälkeen jäimme ansaitulle kesälomalle ja elokuussa pääsimmekin heti tositoimiin äänityksen merkeissä. Tällä kertaa kaikki laulajat saatiin terveinä ja kesän jälkeen levänneinä paikalle ja homma eteni kaikin puolin suunnitelmien mukaan.

Äänittäjäksi olimme pyytäneet Kuisma Eskolan, joka oli hiljattain tehnyt mm. Polyteknikkojen kuoron sekä tamperelaisen Teekkarikuoron levyäänitykset. Äänityspaikaksi oli valikoitunut Tampereen steinerkoulun juhlasali. Kyseinen paikka on jokseenkin tuntematon helmi Tampereen konserttisalien joukossa. Olimme ihastuneet salin akustiikkaan jo laululeirillämme ja myös äänittäjämme kehui sitä. Kuisman kanssa oli jo aiemmin sovittu, että koska olemme jotain kuoron ja lauluyhtyeen välimaastosta, tehtäisiin mikitys hieman eri tavalla kuin kuoroilla yleensä. Jokainen stemma saikin oman mikkinsä ja mikitys tehtiin hieman lähempää, jotta nauhalle saatiin enemmän lähisaundia. Tämä toki aiheutti sen, että paikkoja haettiin välillä puolen askeleen tarkkuudella, jotta jokaisen laulajan etäisyys mikkiin olisi sopiva. Halusimme, että äänitteellä on myös ulkopuolinen taiteellinen tuottaja, ja valinta kohdistui luonnollisesti Johanna Lanttoon, jolla on valtakunnan tarkimmat korvat ja joka tietää, mihin me parhaimmillaan pystymme. Normaalisti esiinnymme ja harjoittelemme ilman johtajaa, mutta päätimme, että äänitys tehdään johtajan kanssa. Tähän hommaan löysimme Johannan kautta Saara Ruuskan, joka hoitikin pestinsä mitä parhaimmalla tavalla. Johtajasta on hyötyä mm. kappaleiden lähdöissä, fraasien hahmottamisessa ja dynamiikkojen muistamisessa, mutta tärkeimmän avun Saara toi meille mahtavalla tsemppihengellään, jota tarvittiin erityisesti siinä vaiheessa, kun äänityksiä oli takana 7 tuntia, yksi kokonainen biisi oli jäljellä ja äänityssalin hiilidioksidipitoisuus alkoi nousta hälyttävän korkealle.

Väsyneinä (ja hikisinä!), mutta onnellisina saimme äänityspäivän päätökseen, hieman aiottua myöhempään, mutta kaikki viisi kappaletta purkissa! Seuraavan syksyn ajan seurasi lukuisten raitojen kuuntelu, editointi, miksaus ja masterointi, sekä äänitteen julkaisuun liittyvä byrokratia. Viisi kappaletta sisältävä Aurinkomatka-EP julkaistiin sekä fyysisenä levynä että digitaalisena äänitteenä 23.11.2017.

Äänitysprojektit vievät aina paljon aikaa ja rahaa, eivätkä ole varsinaisesti mitään helppoja projekteja. Äänityksen tarpeellisuus onkin helppo kyseenalaistaa. Live-esiintymiset, kuten konsertit ja keikat ovat toki tärkeä osa musiikkia esittävän ryhmän toimintaa, mutta kyseessä on aina ohikiitävä hetki, josta pystyvät nauttimaan vain ne, jotka sattuvat olemaan paikalla. Musiikin tallennus onkin tapa jättää osa omaa taiteellista tekemistä historian kirjoihin sekä mahdollistaa musiikin leviäminen myös sellaisten ihmisten korviin, jotka eivät syystä tai toisesta pääse siitä livenä nauttimaan. Laulajat saivat palkinnon tehdystä työstä siinä vaiheessa, kun tuo uunituore levy saapui painosta ja löysi tiensä jokaisen kotiin. Ja rakkaat kuulijat, tässä vaiheessa kehotankin kaikkia teitä nauttimaan Aurinkomatkasta Dominutzin kanssa täysin rinnoin!

 

CD: www.dominutz.fi/aurinkomatka/

Spotify: http://spoti.fi/2n2Ppcj

iTunes: http://apple.co/2A5rL43

Google Play: http://bit.ly/2zoaccj

 

Elina (A1)

 

P.S. Joulukuussa 2017 esiinnyimme kahdessa konsertissa yhdessä Lauluyhtye Valkean kanssa ja korkkasimme ensimmäistä kertaa Kangasala-talon konserttisalin. Nämä konsertit päättivät Dominutzin tapahtumien vuoden 2017.

(c) Maija Hakala
(c) Maija Hakala