Pintaa syvemmälle

25.10.2016

”Mitä siellä lauletaan?” Tämä on usein ensimmäinen kysymys mikä esitetään sen jälkeen, kun konserttipäivä on merkitty kalenteriin. Tai oikeastaan se on toinen kysymys. Ensimmäinen kysymys liittyy siihen mitä konserttiin laitetaan päälle, mutta ohjelmisto on listalla heti seuraavana.

10-vuotisteeman takia olisi perinteinen tapa ollut lähestyä tätä konserttia vanhan ohjelmiston kautta, kaivaa nuottiarkistoista kaikki yleisön ja laulajien suosikkikappaleet ja edetä konsertissa kronologisesti kohti nykyaikaa. Dominutzille tämä konsertti edustaa kuitenkin jotain muuta. Tapamme tehdä asioita on harvoin kovin perinteinen, niinpä tässäkin konsertissa on haluttu katsoa mieluummin tulevaisuuteen kuin muistella liikaa menneitä. Konsertin ohjelmisto onkin muodostunut pääasiassa uudesta ohjelmistosta, mutta nostalgiallekin on jätetty sopivasti tilaa.

Tämän konsertin ohjelmistoa on lähdetty rakentamaan biisi kerrallaan, sovitus edellä. Jos sovittaja innostuu jostain kappaleesta, syntyy lopputuotteena monesti sellainen sovitus, josta laulajat pitävät. Ja jos laulajat ovat mukana koko sydämellään, välittyy tunne myös yleisöön. Biisi kerrallaan edetessä ongelmaksi saattaa tosin koitua se, että ohjelmistosta tulee hyvin sekalainen. Kuukausi ennen konserttia on kuitenkin helppo todeta, että ohjelmiston punainen lanka alkaa hahmottua. Aivan kuin vahingossa konsertin tärkein teema nousee esiin kappaleiden teksteistä. Ne ovat vahvoja, henkilökohtaisiakin tarinoita, ja mistäpä muustakaan kuin rakkaudesta. Ne ovat tarinoita menetetystä ja saavutetusta rakkaudesta, veljesten tai vastarakastuneiden välisestä rakkaudesta. Teksteissä puhutaan viisaasta vastarannasta; siitä, joka silittää hikistä päätä ja joka näkee pintaakin syvemmälle. Toinen selkeä teema kappaleissa on d-molli. Tähän teemaan olisi ollut ehdokkaita enemmänkin, mutta jotain haluttiin jättää myös tuleville vuosille.

Dominutzin riveistä on aina löytynyt hyviä ja erilaisia sovittajia. Joku kirjoittaa kaunista harmoniaa, joku kääntää sovituksillaan biisit aivan eri tyylille, joku panostaa rytmillisiin elementteihin. Sovitusten musiikillinen rikkaus ja monipuolisuus ovat edellytyksiä lauluryhmän kehittymiselle, mutta myös yleisön mielenkiinnon säilymiselle kaksituntisen konsertin ajan. Ohjelmistoa on tilattu myös ryhmän ulkopuolisilta tekijöiltä. Ehkäpä eniten hykerrystä laulajien keskuudessa on aiheuttanut Dominutzin historian ensimmäinen tilausteos, jonka kantaesitys kuullaan Pintaa syvemmälle -konsertissa. Entisen ja nykyisen dominaisen, Anna Kuitusen ja Sanna Kaikkosen tekstiin sävelletty Aurinkomatka on saanut laulajien ihokarvat pystyyn jo heti ensimmäisestä stemmauskerrasta lähtien. Voisi melkein luulla, että kappaleen säveltänyt Merzi Rajala on ollut kärpäsenä katossa Dominutzin harjoituksissa, niin hyvin kappale on tuntunut meille istuvan.

Myös allekirjoittanut on saanut kokea ainutlaatuisia hetkiä, kun omassa päässä jalostuneet ja nuottiviivastolle kirjoitetut melodiat ja harmoniat muuttuvat lauluryhmän toimesta eläviksi kappaleiksi. On helpottavaa huomata, että lopputulos on aina huomattavasti parempi kuin notaatio-ohjelman neliäänisen ”panhuilu-orkesterin” soittamasta versiosta olisi koskaan voinut päätellä. Vaikka musiikki on pohjimmiltaan kuuloelintemme vastaanottamaa, vaihtelevilla taajuuksilla värähtelevää aaltoliikettä, on sen tarkoitus kuitenkin koskettaa ja välittää tunteita ja tähän tarvitaan aina inhimillistä tulkintaa. Dominutzin Pintaa syvemmälle -konsertissa tätä tulkintaa tekee 16 mahtavaa laulajaamme.

Ja kyllä, myös vastaus siihen ensimmäiseen kysymykseen on jo olemassa.

 

Elina (1A)

Siellä se on: konsertin biisijärjestys.
Kuva (c) Merja Vehviläinen
Siellä se on: konsertin biisijärjestys. Kuva (c) Merja Vehviläinen